Prinssille takkia.

Vanhaa samettia, kultanappeja ja matonkuteita.

Prinssin takki on työn alla.

Projekti Adalminan helmen toinen asukokonaisuus työn alla.

Adalminan helmen Prinssi Sigismund vaikuttaa olevan melkoinen koijari, vaikka loppujen lopuksi taitaakin saada perinteiseen tyyliin prinsessan ja puoli valtakuntaa.
Prinssin roolissa esiintyy sympaattinen Olli Viitasalo, jolta taittuu niin huumori- kuin laulupuolikin sekä näyttämöllä että siviilissä. 
Teatteri Päivölän tulkinta vanhasta Sakari Topeliuksen sadusta on modernisoitu musiikkiversio, jossa prinsessa Adalminan roolissa nähdään Diandra Flores. 

Sympaattinen Olli Viitasalo on huumorimiehiä ja laulaa hyvin.

Prinssin rooliasun kehittelyä.

Prinssin rooliasu alkoi hahmottua mielessäni samalla kun valmistin Diandralle prinsessa Adalminan asua.
Näytelmän luonteen mukaisesti tähänkin asuun pitäisi löytää ripaus satukirjan prinssiä, mutta myös vähän nykyajan rokkihenkeä, sekä roolihahmolle ja Ollille itselleen ominaista rentoutta.

Jostain syystä elokuva Clockwork orangen puvustus tunkeutui ajatuksiini, ja sieltä lienee lähtöisin ajatus vaaleista henkselihousuista. En kyllä tiedä kumpi oli ensin,  muna vai kana - ehkä kuitenkin ensin ajattelin niitä vaaleita housuja ja siitä tuli mieleeni Kellopelin henkselihousut.
Housujen materiaaliksi hankin luonnonvaaleata flanellia.  Jää nähtäväksi miten alkuperäinen ajatus toteutuu käytännössä.

Rokkitakki vanhasta sametista.

Kangaskasoistani pilkisti pala vanhaa ruosteenpunaista samettia.  Juuri sen kokoinen pala, että pienellä jatkopätkällä sain leikattua siitä kappaleet lyhyeen isokauluksiseen jakkuun.

Hamstrasin vuosia sitten kangaskaupan alennusmyynnistä kultanappeja ja niille tuli nyt käyttöä.  Kyllä rokkitakissa kultaa pitää olla,  tässä tapauksessa parinkymmenen napin verran.

Olen joskus keksinyt käyttää trikoomatonkudetta somisteena.  Se on halpaa, hyvin muotoutuvaa ja sitä on saatavana kaikissa mahdollisissa värisävyissä.  Löysin pätkän sammaleenvihreätä kudetta varastostani, halkaisin sen kahtia ja ompelin sitä ruskealla merkkauslangalla takin kaulusten somisteeksi.  Ei hassumman näköistä ja tuo mukavasti kauluksen muotoa esille.

Projekti jatkuu takin vuorittamisella.

Jakun tekele kulki mukanani kotiin teatteriharkkojen ja sovituksen kautta.  Illalla oli mukava ommella somisteita TV:n  katselun lomassa.
Somisteet ennen vuorittamista lienee hieman erikoinen työjärjestys, mutta vuorikangas jäi odottamaan puoliksi leikattuna työmaalle.  Oikeastaan haluaisin tähän jakkuun violetin vuorin, mutta taloudelliset seikat pakottavat käyttämään sitä tylsää harmaata, mikä sattui käteen omasta hyllystä.
Ehkä vielä viikonlopun aikana pyörähdän verstaalla ompelemassa jakun valmiiksi. Eikä sitä vielä tiedä alkaako harmaa vuori ahdistaa siinä määrin, että se lentää muihin tarkoituksiin tai vieläkin pidemmälle ja violetit vuorin tilkut on jostain kasasta kaivettava.
Ikäänkuin teatteritakin vuorikankaalla olisi suurtakin merkitystä.

Housutkin alkoivat valmistua.

Pieta leikkaa lattialla.

Pieta tuli verstaalle lauantaipäivänä muutaman tunnin avuksi.  Ensin käväistiin mainoskeikalla sairaalanmäellä ja sitten alkoivat syntyä prinssille housut. Leikkaaminen sujui näppärästi ergonomisesti suotuisalla leikkuualustalla - lattialla ! ja Pieta surautti housut samantien näppärästi sovituskuntoon.  Housuista on tarkoitus saada hieman kuluneen nuhjaantuneet ja näissä olosuhteissa se hoituu samantien jo leikkuuvaiheessa.
Pietan ärhäkät leopardikuvioiset työhousut löytyivät pukuvuokraamon tangolta.


Tavoitteena rokkiprinssi.

Tänään tällaista. Mielenkiinnolla odotan mitä tästäkin asukokonaisuudesta lopulta syntyy.  Jakku ainakin enteilee näillä näkymin ihan kohtuullista lopputulosta.
Ellei sitten vasta öljytystä ompelukoneesta levähdä hallitsematon öljyläikkä samettipinnalle.

PS.  Yhden olisi voinut arvata.  Takkiin tuli violetti vuori. 


-eeva