Paikallista polemiikkia

Aamupostin Hyvinkään toimituksen uusi päällikkö astui lupauksineen esiin kreivin aikaan. Kehui itsensä oudoksi tyypiksi - aika näyttää miten tämä outolintu heiluttaa tahtipuikkoa. Ollaan kuulolla.

Olin jo pidempään antanut kiehuvan sappeni korventaa päiväni pilalle avatessani aamulla päivän aviisin. Vähältä piti, etten jo huutanut kaupunginisiä hätiin kun alkoi tuntua, että oma lehtemme paikallisine uutisineen on siirtynyt kaikessa hiljaisuudessa radanvartta pohjoiseen. Mietin itsekseni luenko lehteäni laput silmillä, kun mielestäni naapurikaupunki saa lehdestä palstatilaa reippaasti reilummin kuin kotikaupunkini Hyvinkää. Onneksi muutkin ovat hämmästelleet samaa asiaa, joten lienee siinä sitten vissi perä.

Hyvinkääläisittäin lehteä lukiessa tulee helposti vaikutelma, että paikallislehtemme politiikka on toimia kasvavan ja kehittyvän Riihimäen markkinamiehenä. Siellä sattuu ja tapahtuu. On jos jonkinlaista Atomia, korttelia ja parkkipaikkaa, joista samoista asioista tuntuu riittävän jutun juurta kerta toisensa jälkeen. Nuoriso Riihimäellä on erinomaisen aikaansaavaa ja valveutunutta ja kulttuuri kukoistaa. Pääsiäisenkin Riihimäki on ominut itselleen niin, että se kiilasi jonkunsortin kyynärpäätaktiikalla kaiken Hyvinkäällä tapahtuneen edelle.

Välillä tuntuu että poliisi on ainoa Hyvinkään tiedottaja. Lehden reunapalstat pikku-uutisineen kyllä kertovat miten kylällä on aamuyöstä kilistelty kauppojen ikkunoita palasiksi ja miehuuden tunnossa pantu kavereiden leukaperiä uuteen järjestykseen. Muut asiamme saavat palstatilaa nihkeästi juuri sen verran ettei voida väittää lehtemme vaikenevan meitä kuoliaaksi. Puuttuuko meiltä katajainen jannemme , joka hymysuin levittäisi positiivista sanomaa ja kertoisi lehtemme toimitukselle, että kyllä meilläkin sentään ollaan ja eletään ja vahvasti sittenkin?

Aikanaan Hyvinkään Sanomien jälkeen Aamuposti oli outo uudenlaisine konsepteineen. Tuntui pahalta menettää jutut oman paikkakunnan tapahtumista maan ja maailman uutisille, niistä kun saattaa lukea muualtakin ja kuulla ja nähdä tuutin täydeltä aamusta iltaan radion ja television monilta kanavilta. Tähän lienee kuitenkin tyydyttävä, koska se tuntuu olevan ajan trendi lehdistössä. Kaiketi se on kustannuspolitiikkaa finanssimielessä.
Otin taannoin pitkästä aikaa käteeni syntymäkaupungissani länsirannikon valtalehden ja sen formaatti näytti olevan täysin sama kuin meidän Aamupostimme. Pettymyksekseni edes vainajien joukosta ei löytynyt tuttuja, jotka olisivat saaneet lehden tuntumaan entisen kotoiselta.

Ensin menetimme lehtemme maailman uutisille, nyt tunnumme menettäneen suuren osan lopustakin naapurikaupunkiin. Kulttuurin harrastajana mutta muutakin elämänmenoa seuraavana toivoisin lehden entistä aktiivisemmin kertovan paikallisista ihmisistä ja tapahtumista. Meidän paikallisuutemme on Hyvinkäällä, joka ei sentään ole aivan mitätön kaupunki vaikka eräs toimittaja lähikunnan paikallislehdessä murjaisikin taannoin meidät ”kahden kadun kaupungiksi”. Sellaista kuvaa emme suin surminkaan toivo ainakaan paikallisen äänitorvemme itsestämme meille tai varsinkaan muualle antavan.

Valitettavasti menetimme Pekka Liukkamme - Riihimäellepä tietenkin. Lähtösanoikseen hän hehkutti hyvinkääläistä me-henkeä. Päätoimittaja kehuu nettisivun palstallaan lehden paikallisilmettä ja uusi toimituspäällikkö toivottaa juttuvinkit tervetulleeksi, vaikka ei kuuleman mukaan olekaan henkilökohtaisesti kovin helposti tavoitettavissa. Luulisi lupauksissa olevan päätösvaltaista taetta paikallishengen pitimiksi myös näillä nurkin. Saa nähdä miten käytännössä.

Riihimäki antoi Hyvinkäälle pakit kuntaliitoskosinnassa ja hyvä niin. Me pärjäämme erinomaisesti omillamme ja haluamme sen myös omasta lehdestämme lukea.