Alkukesän kukkijat ummullaan

Pihasyreeni on kotipihan sitkeä kasvaja. Syksyllä myöhään ja vielä talven ensilumillakin se pitää tiukasti kiinni vihreistä lehdistään. Kevään koittaessa se on ensimmäisten joukossa työntämässä turpeita nuppujaan kohti taivasta.

Tuomi näyttää olevan samalla viivalla syreenin kanssa.

Eipä aikaakaan kun kumpikin on kukassa ja siitä se kesä lähtee käyntiin. Molempien huumaava tuoksu täyttää pihapiirin jo varhain kesän korvalla. Joku luonnon osaaja senkin osaisi selittää, ajankohdalla ja tuoksulla on oma merkityksensä, niinkuin kaikilla muillakin luonnon ihmeillä.

Nyt vaan odotellaan ja toivotaan että pitelisi ilmoja.

Nurmikolta syksyistä lehtikatetta haravoidessa työntyi innokkaana esiin monta keväistä kukkijaa. Sinisilmäiset scillat ja värikkäät krookukset nostivat päänsä terhakkana ruskeiden lehtien alta.

Mullan tuoksu täytti mielen ihanalla kesän odotuksella. Kuulun kylläkin niihin, jotka eivät juurikaan kättänsä multaan työnnä.

Onnekseni kotini piha on täynnä vanhoja puita ja pensaita, jotka kasvavat sen paremmin kasvattamatta.

Västäräkki tuli minulle haravointiseuraksi. Sitä mukaa kun sain ruohoa rupsutettua, hyppeli västäräkki tutkimassa olisinko samalla tonkaissut sille esiin jonkun herkkupalan aamiaiseksi.

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen.. tuntuu olevan västäräkki samoilla linjoilla syreenin kanssa kesän tulemisen suhteen. Punarintainen peippokin pyrähteli puiden oksilla seuraamassa touhuamistani haravan kanssa ja joku tintti lauloi tiityytänsä korkealla koivussa.

Fasaaniuros kulkea pörhisteli pensaikossa ja päästi välillä pahan äänensä ilmoille. Joutsenet nousivat järveltä ja lensivät matalalla kuuden linnun aurassa kohti pohjoista äännellen hyvästinsä mennessään.

Vanha kanto oli kasvattanut muhkean käävän kylkeensä. Rähjäinen kanto sammalkattoineen oli kuin suoraan sadun maailmasta.

Kun ihan vähäsen siristi silmiään, niin melkein saattoi nähdä Pessin ja Illusian kannon onkalossa kotipesässään.

Ihana kevät, ihana aurinko! Loputtoman syksyn jälkeen elämä voittaa ja saa minut niinkuin monet muutkin eläjät heräämään.