Mattopyykkiä

Onpa ollut huikea toukokuun aloitus. Lämpötila huitelee kahdessakympissä ja ylikin. Voi tätä elämän riemua!

Kaupungissa baarinpitäjille tuli kiire kiikuttaa terassituolinsa kadunvarsille. Tuolit täyttyivät tuota pikaa auringon ja oluen nauttijoista. Aurinko värjäsi puistojen nurmikot päivässä parissa syvän vihreiksi ja puut saivat hennot alkukesän pitsiset hiirenkorvansa. Kesän lämmöstä huumaantunut nuoriso unohtui nurmikoille suurina parvina loikoilemaan auringon hellittäväksi.

Täällä maalla traktorit pörräävät pelloilla. Viljelijät muokkaavat ja kylvävät aamuvarhaisesta iltamyöhään. Ei aikaakaan kun pellot jo vihertävät uuden sadon alkua.
Lokkiparvet hyörivät kirkuen traktorien yllä laskeutuakseen muokatulle pellolle etsimään esiin tullutta einettä.

Kuin kesän merkkinä vilahtaa tämän tästä talon ohi kulkevalla maantiellä pörisevä moottoripyörien jono. Paloautokin on tuttu näky tähän aikaan alkukesästä kun roskanpoltot ja kulotukset riehaantuvat lähtemään käsistä.

Hulluinta ja hämmästyttävintä tässä toukokuun alun päivässä on se, että kesän matonpesu-urakka on osaltani tehty! Kaikki ison talon matot, pitkät, pätkät, kapeat ja leveät, isot ja pienet on pesty ja melkeinpä jo kuivatettukin.
Eipä tarvitse enää siinä suhteessa kytätä kesän kelejä!
Pitkin talvea odottelin valkoisia pakkaslumia voidakseni viedä matot hangille raikastumaan. Hankia sai odotella turhaan, joten tämä toukokuinen lämpöaalto sai kuitata talven harmit.
Riemusta rallatellen laskettelin matoista talven tunkat.

Ihan kuin mielikin olisi keventynyt sitä mukaa kun mattojen raidat raikastuivat.

Antaa kesän tulla.