Pavel ja Pauliina.

Työn alla Adalminan helmen subrettipari.
Puvustusta Teatteri Päivölän näytelmään.

Oona Multanen ja Juho Marttila ovat prinsessan ja prinssin palvelijoita.

Oona Multanen ja Juho Marttila esittävät Prinsessa Adalminan palvelijatarta Pauliinaa ja Prinssi Sigismundin palvelijaa Pavelia.
Pauliina ja Pavel ovat näytelmän subrettipari, joilla on vispilänkauppaa keskenään.

Pauliinan ja Pavelin vaatteet ovat pääosin vanhaa perua.  Oonan liivi on Notre Damen kellonsoittajan ajoilta kymmenen vuoden takaa ja Juhon takin muistan ainakin Pikku Heidistä.  Oonan helmoihin ompelin esiliinamaisen lisukkeen kirppikseltä löydetystä ruskea-valkoraitaisesta verhokapasta.  Tein samasta kankaasta päähineen, mutta kokonaisuus näytti sovituksessa vähän tylsältä, joten myssy vaihtui lennossa saparoperuukkiin ja koko hahmo muutti samalla luonnettaan vähän villimpään suuntaan.


Pukuvuokraamon kenkäkaapista löytyi Oonalle sopivat varsikengät ja Pauliinan rooliasu alkaakin olla pientä viilausta vaille valmis.

Pavelin roolivaatteen ajatuksen lähtökohtana on brittibutlerin asu, mutta kokonaisuus kaipaa vielä vähän rokimpaa särmää.

Juho on parimetrinen hoikka koikkeliini, jonka mittasuhteet tekevät niukanpienestä asusta helposti hauskan,   kuten Pavelin veijarimaiselle, mutta kosiskeluissaan hieman kömpelölle roolihahmolle sopiikin.

Kengät vaihdetaan maihareihin ja lantiolle etsin niittivyön ja kunnon kettinkiä. Muutama rintanappi voisi piristää takkia.  Sukatkin menevät vaihtoon, violetit salmiakkikuvioiset sukat osuvat mukavasti sävy sävyyn Pauliinan hiuksien kanssa.

Puvustus edistyi taas kahden asun verran mikä on hieno juttu, koska tehtävää riittää vielä yllin kyllin.

Ompelun ohessa juttelin maskeeraaja Sanna Åströmin kanssa roolihahmojen hiuksista ja maskeerauksesta.   Jokaisesta roolihahmosta pyritään saamaan omintakeisen hauska ja ilo katsojan silmälle.
Sanna Åström suunnittelee kampaukset ja maskit ja opettaa ne ammattikoululaisille, jotka tulevat toteuttamaan ne näytöksiin.

www.naamiaispalvelu.com
www.teatteripaivola.com

Asut ja kuvat:  Eeva Mantere
-eeva

Prinssi Franz ja pari hovimiestä.

Adalminan helmen puvustus edistyy hitaasti mutta varmasti.

Venla Lehto on Prinssi Franz.

Prinssi Franzin roolissa nähdään Lehdon perheen nuorimmainen Venla.  Venlalle löytyi prinssin asuksi kauan sitten helminauhoilla kirjailemani vihreä samettitakki, jonka alle sopi mainiosti vanha pitsikankainen pusero.

Muotoilin vähän punaista leveälieristä huopahattua ja muhevat strutsinsulat ja ruusuke tekivät siitä aidon prinssipäähineen.

Leveä hopeavyö ja hopeatennarit antavat asulle modernimpaa leimaa.

Hovimiehiä esittävät Matti Seppänen ja Tommi Kivimäki.

Puvustajan arkea kuormittivat tänään markkinointi- ja paperityöt, joten en ehtinyt muuta kuin etsiä hovimiehille asut vanhasta varastosta.  Oikeastaan keltainen vaate osui käteen vahingossa ja etsin sille punertavan kaverin varaston uumenista.

Muistelen tehneeni nämä rooliasut kauan sitten johonkin Teatteri Betan produktioon ja sen jälkeen ne ovat pyörähtäneet ainakin yksittäin jossakin muussakin näytelmässä.  Parina ne soveltuvat mainiosti satunäytelmän hovimiesten virka-asuksi.
Sovituksessa asut osoittautuivat toimiviksi ja pikku korjauksilla niistä saa myös sopivat, joten näillä mennään eteenpäin.

Matti Seppänen on hovin virkamies, joka hoitaa kuninkaalliset kuulutukset ja Tommi Kivimäki on hovimies, joka paukuttaa sauvallaan kansan huomion kuulutuksille.

 

 

 

Vaikka aika oli tänään puvustuksen suhteen kortilla,  voin olla tämänkin päivän saldoon tyytyväinen.  Tätä vauhtia luultavasti koko poppoolla on rooliasut ensi-illassa.  

Projekti jatkuu huomenna palaverilla maskeeraja Sanna Åströmin kanssa.

www.naamiaispalvelu.com

www.teatteripaivola.com

Asut ja kuvat: Eeva Mantere

-eeva

Prinssi Ludvig.

Adalminan helmen puvustusprojekti jatkuu.
Sovituksessa prinssin rooliasu.

Prinssi Ludvigin roolissa nähdään Maria Lehto.
Klikkaa kuvat suuremmaksi.

Adalminan helmessä seikkailee useampia prinssejä, jotka etsivät kadonnutta prinsessaa ja tavoittelevat puolta valtakuntaa.
Prinssi Ludvigia esittää Maria Lehto, joka urakoi näytelmässä  myös hovinaisena, sekä vuohena.

Tuunasin Marian prinssin asun kierrätyskeskuksesta löytyneestä ruskeasta samettitakista.
Ompelin takkiin nelisenkymmentä messinkinappia ja aplikoin käsin kangassomisteet vanhan verhokankaan tilkuista. Kotoa löytynyt joulurusetti pääsi parempaan käyttöön kauluksen nauhasomisteina.

Ystävältä saatu messinkisolkinen kaunisvärinen nahkavyö sopii tähän asuun paremmin kuin hyvin.

Prinssin hattu on  Helsingin hattutehtaalta aikanaan muskettisoturille ostettu huopahatun aihio.
Hattua komistavat muhkeat strutsinsulat.
Kaulaan löytyi vanha pitsiröyhelö, myös hihansuut kaipaavat vielä röyhelöitä sekä somisteeksi, että jatkamaan hieman liian lyhyitä hihoja.  Hansikkaatkin saattaisivat olla paikallaan.

Skottiruutuiset saapikkaat eivät näytä kuuluvan joukkoon, mutta ne antavat asulle omintakeista särmää ja näyttävät hauskoilta pitkäsäärisellä Marialla. Saappaat ovat pukuvuokraamon varastosta ja vuosien takainen kirppislöytö.
Punainen huivi vyötäröllä yhdistää kenkiä muuhun asuun.

Saapikkaissa on hankala nyöritys, joten jää vielä nahtäväksi ehtiikö Maria vaihtaa niitä muiden rooliasujen vaihdon yhteydessä.  Toivottavasti, sillä Mariakin mieltyi saapikkaisiin ja niistä voisi päätellä tämän prinssin olevan kotoisin Skotlannista. 
Asukokonaisuus ei sinänsä ole mistään kotoisin, vaan edustaa pelkästään sadun ja mielikuvituksen tyylisuuntaa.
Pohdiskelin sopisiko tähän myös pieni skottiruutuinen minikiltti, vai tekeekö se asusta liian tyttömäisen.  Sitäkin on varmaan vielä kokeiltava, mutta kaikenkaikkiaan tämä rooliasu alkaa olla jotakuinkin valmis.

www.naamiaispalvelu.com
www.teatteripaivola.com

Asut ja kuvat: Eeva Mantere

-eeva

Prinssi Sigismund

Prinssin puku viittä vaille valmiina.
Puvustusta Teatteri Päivölän näytelmään Adalminan helmi.

Prinssi Sigismundin roolissa Olli Viitasalo

Vähän satukirjan prinssiä ja vähän myös rokkia.

Asennetta.

 

www.naamiaispalvelu.com

www.teatteripaivola.com

Kaunis prinsessa Adalmina.

Prinsessa Adalminan rooliasu.
Puvustusta Teatteri Päivölän näytelmään.

Prinsessa Adalminan roolissa Diandra Flores

 

Puvun suunnittelu ja toteutus Eeva Mantere

Diandran hiukset Teija Laiti-Hakala

www.naamiaispalvelu.com
www.teatteripaivola.com

Prinssille takkia.

Vanhaa samettia, kultanappeja ja matonkuteita.

Prinssin takki on työn alla.

Projekti Adalminan helmen toinen asukokonaisuus työn alla.

Adalminan helmen Prinssi Sigismund vaikuttaa olevan melkoinen koijari, vaikka loppujen lopuksi taitaakin saada perinteiseen tyyliin prinsessan ja puoli valtakuntaa.
Prinssin roolissa esiintyy sympaattinen Olli Viitasalo, jolta taittuu niin huumori- kuin laulupuolikin sekä näyttämöllä että siviilissä. 
Teatteri Päivölän tulkinta vanhasta Sakari Topeliuksen sadusta on modernisoitu musiikkiversio, jossa prinsessa Adalminan roolissa nähdään Diandra Flores. 

Sympaattinen Olli Viitasalo on huumorimiehiä ja laulaa hyvin.

Prinssin rooliasun kehittelyä.

Prinssin rooliasu alkoi hahmottua mielessäni samalla kun valmistin Diandralle prinsessa Adalminan asua.
Näytelmän luonteen mukaisesti tähänkin asuun pitäisi löytää ripaus satukirjan prinssiä, mutta myös vähän nykyajan rokkihenkeä, sekä roolihahmolle ja Ollille itselleen ominaista rentoutta.

Jostain syystä elokuva Clockwork orangen puvustus tunkeutui ajatuksiini, ja sieltä lienee lähtöisin ajatus vaaleista henkselihousuista. En kyllä tiedä kumpi oli ensin,  muna vai kana - ehkä kuitenkin ensin ajattelin niitä vaaleita housuja ja siitä tuli mieleeni Kellopelin henkselihousut.
Housujen materiaaliksi hankin luonnonvaaleata flanellia.  Jää nähtäväksi miten alkuperäinen ajatus toteutuu käytännössä.

Rokkitakki vanhasta sametista.

Kangaskasoistani pilkisti pala vanhaa ruosteenpunaista samettia.  Juuri sen kokoinen pala, että pienellä jatkopätkällä sain leikattua siitä kappaleet lyhyeen isokauluksiseen jakkuun.

Hamstrasin vuosia sitten kangaskaupan alennusmyynnistä kultanappeja ja niille tuli nyt käyttöä.  Kyllä rokkitakissa kultaa pitää olla,  tässä tapauksessa parinkymmenen napin verran.

Olen joskus keksinyt käyttää trikoomatonkudetta somisteena.  Se on halpaa, hyvin muotoutuvaa ja sitä on saatavana kaikissa mahdollisissa värisävyissä.  Löysin pätkän sammaleenvihreätä kudetta varastostani, halkaisin sen kahtia ja ompelin sitä ruskealla merkkauslangalla takin kaulusten somisteeksi.  Ei hassumman näköistä ja tuo mukavasti kauluksen muotoa esille.

Projekti jatkuu takin vuorittamisella.

Jakun tekele kulki mukanani kotiin teatteriharkkojen ja sovituksen kautta.  Illalla oli mukava ommella somisteita TV:n  katselun lomassa.
Somisteet ennen vuorittamista lienee hieman erikoinen työjärjestys, mutta vuorikangas jäi odottamaan puoliksi leikattuna työmaalle.  Oikeastaan haluaisin tähän jakkuun violetin vuorin, mutta taloudelliset seikat pakottavat käyttämään sitä tylsää harmaata, mikä sattui käteen omasta hyllystä.
Ehkä vielä viikonlopun aikana pyörähdän verstaalla ompelemassa jakun valmiiksi. Eikä sitä vielä tiedä alkaako harmaa vuori ahdistaa siinä määrin, että se lentää muihin tarkoituksiin tai vieläkin pidemmälle ja violetit vuorin tilkut on jostain kasasta kaivettava.
Ikäänkuin teatteritakin vuorikankaalla olisi suurtakin merkitystä.

Housutkin alkoivat valmistua.

Pieta leikkaa lattialla.

Pieta tuli verstaalle lauantaipäivänä muutaman tunnin avuksi.  Ensin käväistiin mainoskeikalla sairaalanmäellä ja sitten alkoivat syntyä prinssille housut. Leikkaaminen sujui näppärästi ergonomisesti suotuisalla leikkuualustalla - lattialla ! ja Pieta surautti housut samantien näppärästi sovituskuntoon.  Housuista on tarkoitus saada hieman kuluneen nuhjaantuneet ja näissä olosuhteissa se hoituu samantien jo leikkuuvaiheessa.
Pietan ärhäkät leopardikuvioiset työhousut löytyivät pukuvuokraamon tangolta.


Tavoitteena rokkiprinssi.

Tänään tällaista. Mielenkiinnolla odotan mitä tästäkin asukokonaisuudesta lopulta syntyy.  Jakku ainakin enteilee näillä näkymin ihan kohtuullista lopputulosta.
Ellei sitten vasta öljytystä ompelukoneesta levähdä hallitsematon öljyläikkä samettipinnalle.

PS.  Yhden olisi voinut arvata.  Takkiin tuli violetti vuori. 


-eeva

Adalminan helmi

Villikkoprinsessan puvustusta rokkihenkeen.

Prinsessa Adalminan roolissa Diandra Flores

Hyvinkääläinen Teatteri Päivölä esittää maaliskuussa nykyaikaistetun musiikkiversion Sakari Topeliuksen sadusta Adalminan helmi.  Näytelmää esitetään Hyvinkääsalissa ja sen ohjaa Teemu Ojanne. Ensi-ilta on 17.3.2013 klo 15.00.
Pääroolissa Prinsessa Adalminana laulaa upeaääninen Diandra Flores.

 

Rokkiprinsessa Adalmina, Diandra Flores

Aloitin puvustuksen suunnittelun muutama viikko sitten, samaan aikaan kun näytelmän toteutuminen varmistui.
Lähtökohtana oli tehdä perinteinen prinsessasatu rokkihenkeen.

Tarkoitus on tarjota vastinetta pikkutyttöjen prinsessaunelmille, mutta käyttää myös nuorison muoti- ja musatrendien elementtejä, sekä ilahduttaa aikuisemmankin katsojan silmää.
Oman haasteensa puvustukselle asettaa niukka budjetti.

Edestä lyhyt, takaa pitkä.

Rokkiprinsessa Adalminan puvulle etsin vaikutteita gootti-punk-lolita -tyylisuunnista.  Oma lempityylini steampunk puskee läpi tässäkin puvussa.
Halusin puvun näyttävän takaa perinteiseltä satukirjan prinsessalta, mutta lyhythelmainen etuosa jättää varaa laulajan irrottelulle ja nykymusiikin tyylille. 

Kaikki vanhaa, ei mitään uutta.

Niukkabudjettinen puvustus on varsin materiaalilähtöistä.  On käytettävä sitä mitä on valmiiksi olemassa ja kerättävä kirpputoreilta loput.  Lopullinen puku koostuu sitten siitä, mitä onnistuu haalimaan kokoon.

Oma lapsuuteni satukirjan Adalmina on sinipukuinen prinsessa, joka kumartui lammen ylle ihailemaan itseään veden kuvajaisesta ja pudotti kruununsa helmineen veteen.
Mielikuvaani vastaavaa laventelinsinistä kangasta ei löytynyt kangaskasoistani ja otti aikansa saada ajatukset kääntymään pois sinisestä.  

Päivä toisensa jälkeen ripustelin sovitusnuken päälle erilaisia kankaita ja vaatteita.  
Mikään ei miellyttänyt silmää. Öisin selailin satukirjoja, sekä musiikki- ja muotikuvia etsien jotain punaista lankaa mielikuvani tueksi.
Lopulta löysin oman vanhan nuden värisen silkkikankaani ja sain päätettyä että tästä se lähtee.  Sitä kangasta en ollut koskaan raaskinut käyttää mihinkään, nyt siitä syntyi prinsessan asun takahelma rypytettyine rimpsukerroksineen.

Etuosan helmoiksi lyhensin vanhan pitsialushameen ja vaaleanpunertava rimpsumekko löytyi pukuvuokraamoni tangolta.

Yläosan korsetti.

Korsettimaisen yläosan kangas löytyi kirpputorilta.  Tukevahko huonekalukangas on sopiva materiaali napakkaan nyöritettyyn liiviin, joka on tehty kansallispuvun liivin kaavalla.  Liivin vuorikankaaksi laitoin takahelman silkkiä.  
Sellaisenaan liivi näytti turhan aneemiselta.  Nyörityksen sirkat, niitit, paljettiaplikaatiot ja muut somisteet toivat siihen hieman säihkettä ja myös rokkihenkeä. Käsityö otti aikansa, mutta se kannatti.
Niitti- ja pitsisomisteiset rannekkeet syntyivät samasta kankaasta.

Leveä hopeinen vyö napakoittaa asua ja antaa siihen oman modernin säväyksensä.  Vyöhön ripustin varaston korukasoista löytyneitä ketjuja ja pääkalloja lisäämään rock-henkisyyttä.

Mustavalkoraitaisen kankaan metsästys. 

Kokeilin asuun erilaisia puseroita ja pöksyjä.  Valkoinen näytti liian pehmeältä, musta liian kovalta, joten päädyin mustavalkoraitaiseen, joka vaikuttaakin pirteältä ja ryhdikkäältä valinnalta.  Eipä luulisi, mutta sopivan mustavalkoraitaisen kankaan löytäminen on hankalaa.  
Onneksi omissa varastoissani oli aikanaan burleski-asuihin tekemiäni mamelukkeja ja metsästyksen jälkeen löytyi myös samaa kangasta oleva pikku mekko, josta purkamalla ja sommittelemalla onnistuin kasaamaan puseron ainekset.

Kengät löytyivät Diandran omasta kaapista.
( Klikkaa kuva isommaksi.)

Kengät Diandran omasta kaapista. 

Ihanat korkeakorkoiset hopeahileiset nilkkasaappaat löytyivät Diandran omasta kaapista.  Hän on käyttänyt niitä jonkun musavideon kuvauksissa ja ne sopivat tälle rokkiprinsessalle kuin piste iin päälle.

Valmiina kuvaukseen. 

Prinsessan asun takahelma rimpsuineen on vielä keskeneräinen ja  lopullisen silauksensa asu saa sitten kun sen aikanaan näkee harjoituksissa Hyvinkääsalin lavalla. 

Kaiken kaikkiaan asun suunnittelemiseen, materiaalihankintoihin ja työstämiseen kului muutama viikko.  
Ompeluapuna oli työssäoppija Roosa Helenius.
Puvustuksen ensimmäisen asun kehittely on aina melkoista synnyttämistä, koska se on koko muun puvustuksen ja näytelmän visuaalisen ilmeen lähtökohta.  Toivottavasti tässä näytelmässä loput asut syntyisivät pienemmällä väännöllä.

Nyt Diandran rooliasu oli kuitenkin valmiina mainoskuvauksiin ja odottelee jatkoa.  Köyhän ja nöyrän   vuohipaimenen asu on villikkoprinsessa Adalminan toinen roolivaate hänen kadotettuaan helmensä.
 

Diandra, graafikko Humberto Saraiva ja ohjaaja Teemu Ojanne tutkivat kuvia.

Prinssi vuorossa seuraavaksi.

Näytelmän prinssinä nähdään Olli Viitasalo ja puvustus jatkuu hänen rooliasunsa suunnittelulla ja valmistuksella.  Samoilla linjoilla jatketaan, perinteistä sadun prinssiä höystetään rokkikukon mausteilla.  Saa nähdä mitä seuraavaksi syntyy.

-eeva 
Kuvat Eeva Mantere
Eeva Mantere on hyvinkääläinen puvustaja.
Lisätietoja: www.naamiaispalvelu.com 
                  www.teatteripaivola.com