Viheltäjien sukua

Viisivuotias pojantyttäreni on oppinut viheltämään. Kirkkaasti ja komeasti! Taitaa tyttö tulla mummiinsa, myhäilen. Sitä on kai lapsenlapsiinsa sen verran etäisyyttä , että sivusta seuraten yrittää tunnistaa heissä omia piirteitään, etsii itseänsä enemmän kuin omistaan.

Perheessä, jossa sain kasvaa ainokaisena yritti äiti ankarasti kitkeä minusta viheltämisen syntiä. Viisikymmenluvulla ei ollut tyttölapsen sopivaa vihellellä. Äidin harmiksi vihelsin läpi Mauno Kuusistot, Annikki Tähdet, Iltatuulen viestit ja luultavasti kaikki muutkin Lauantain toivotut levyt.
Tietäneekö äiti taivaassa, että en ole parantunut viheltämisen vaivasta vieläkään.

Kai olen syntynyt kulkemaan viheltäen läpi elämän. Mistähän olen tämän tai tuonkin tapani perinyt, ihmettelen usein. Vaikka tiedän juureni, en tunne niitä sittenkään.
Adoptio jättää jälkeensä elämän mitalta kysymyksiä.

Ehkä olen syntynyt viheltäjien sukuun.

Juhannustanssit K-18

Hyvinkäällä Nuorisoteatteri on tarttunut haasteeseen, Hannu Salaman 60-luvun kohuromaaniin Juhannustanssit.
Ensi-ilta on parin viikon päästä ja tuore näyttämöversio alkaa olla muotoutunut raameihinsa.

Näytelmän ohjaaja viestitti tänään ykskantaan - ei edes puolileikillään, vaan täysin tosissaan:
Näytelmä on kielletty alle 18 vuotiailta.
Hast Du gehört!
Meidänkö kaksituhatluvullamme muka kielletään jotain tältä nuorisolta, jonka sanavarastoon on iskostunut jo imeväisenä kehdossa maatessa v-sana sanaksi muiden joukkoon. Sota, väkivalta ja seksi ovat tuttua huttua jo ennen esikoulun aakkosten tapailua. Harva on pystynyt varjelemaan lapsensa näiltä television arkipäiväistämiltä asioilta.

Miksi sitten Nuorisoteatteri asettaa näin tiukan ikärajan näytelmälle?
Ohjaaja Kari Isolan sanoin:
"Produktion asiasisällön, sen sisältämän yleistunnelman, joidenkin kohtausten ahdistavuuden, väkivallan, kielenkäytön sekä pornografian johdosta taideteoksen kylkeen tulee lyödä -K18 -leima."

Olen aikanaan lukenut huonosti Juhannustanssini, en muista siitä juuri muuta kuin oikeudenkäynnin, jossa Salama tuomittiin jumalanpilkasta ehdolliseen vankeuteen. Presidentti armahti Salaman vuonna 1968.
Neljä vuosikymmentä sitten Juhannustanssit ja oikeudenkäynti olivat kuuma ja kohistu puheenaihe siinä missä ministerien suhdesotkut tänä päivänä. Tämän päivän silmin nähtynä viaton lause aiheutti kirjailijalle tylyn tuomion, kirja sensuroitiin ja päästettiin pannasta ja alkuperäisenä julkisuuteen vasta pari vuosikymmentä myöhemmin.

Ohjaajan tiukka rajaus näytelmän sopivuudesta vain aikuisille ei varmaankaan ole aiheeton ja herättää uteliaisuuteni. On ennen kuulumatonta, että teatteriesitys on kielletty alle 18- vuotiailta ja oletan että tällä asialla ei ole mitään tekemistä jumalanpilkan kanssa.
On siis omin silmin käytävä toteamassa mistä tässä kaikessa on kysymys!

Pääsiäisen paikka

Kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai on pääsiäissunnuntai. En muista milloin pääsiäinen olisi ollut näin aikaisin keväällä.

Kevät, kesä , syksy, talvi - näin lueteltiin vuodenaikoja entisajan koulussa.
Piirrettiin ympyrä ja sitä lohkomaan viivat neljän vuodenajan rajoiksi. Väritettiin aurinkoinen kesä lintuineen ja kukkineen ja iloisia sateenvarjoja vesisateiseen syksyn ruskaan. Piirrettiin porkkananenäinen lumiukko talven neljännekseen ja kevään kuvitukseksi pajunkissoja ja pääsiäistipuja. Säiden vaihtelut rytmittivät vuodenaikojen vaihtumista selkeästi. Talvikuvissa laskettiin mäkeä ja sivakoitiin suksilla vahvoilla hangilla. Kesään maalattiin iloiset uimarit siniseen veteen suurena ja keltaisena kellottavan auringon alle.


Totisesti silloin oli toista, toista kuin nyt. Samaa harmaata jatkuu kuukaudesta toiseen. Ota tässä enää selvää mikä vuodenaika milloinkin on menossa.


Mitenköhän tämän päivän lapsille opetetaan vuodenajat koulussa? Pidetäänkö vielä sinnikkäästi kiinni siitä mitä ei enää aikoihin ole ollut? Tätä pitää muistaa kysyä Maijalta. Maija on opettanut lapsia ennen ja nyt, Maija on ajan hermolla ja tietää missä mennään.
Ennenaikaan vuodenajat kestivät kuukausia, nyt talvi on huiskaistu ohi päivän parin pakkasena tai pienenä lumisateen huitelona silloin tällöin. On aivan sattuman kauppaa jos kesän harvat suviset päivät osuvat lomakuukausille.


Syksystä kevääseen on samanlaista harmaata suttua. Viikkotolkkuun ainoa aurinko löytyy aamuisin vitamiinipurkista, sillä pitää pärjätä. Mistä sitä enää tietää sitäkään milloin on talvipalttoon aika ja milloin kaivaa kevätpoplari esiin? Yksillä ja samoilla vaateparsilla voidaan elellä lähes vuodet läpeensä.

Muuttolinnut ovat ihmeissään, -tullako vai eikö tulla, mennäkö vai eikö mennä?
Enää ei voi luottaa edes hiirien syksyiseen rynnäkköön. Tätä nykyä nekin iskevät kotinurkkiin pitkin vuotta ihan omia aikojaan.

Tänään on se täysikuu, se kevätpäiväntasauksen jälkeinen. Tähän kuuhun hyökkää samantien pääsiäinen päälle, nyt eletään jo kiirastorstaita. Voi miettiä pääsiäisen sanomaa, elämää Getsemanen puutarhassa tai kuolemaa Golgatan ristillä. Miten tähän kaikkeen liittyy pääsiäismunien maalaaminen, trullien armeija Kyöpelinvuorella tai pääsiäisvalkeat Pohjanmaan lakeuksilla?

Tätä kuuta odotan kuin kuuta taivaalle. Ennustajat lupasivat kirkasta pakkasyötä ja uusi kamera odottaa laukaisuvalmiina kuutamokuvaajaa. Yllättäin paksut pilvet purjehtivat taivaalla, on synkkää ja pimeätä, kuulaasta kuutamoyöstä ei enää taida olla toivoakaan.
Uusi harrastus saa odottaa kunnes kuu taas kumottaa kunnolla.

Valoako tunnelin päässä seniorikysymyksessä?

Suuret ikäluokat eläkeiässä

Yritysmaailmassa on herätty yllättäin huomaamaan, että suuret ikäluokat ovat tulossa näinä vuosina eläkeikään. Monilla työpaikoilla käy kato ison joukon ammattitaitoista ja osaavaa henkilöstöä siirtyessä samanaikaisesti pois työelämästä.

Osa-aikaiset työntekijät syrjäytetty seniorivapaista

Kannustaakseen työntekijöitä pidentämään työssäjaksamisaikaansa, työnantajani palkitsee kokoaikaiset työntekijät runsailla ikään perustuvilla palkallisilla vapaapäivillä, joista myös kertyy eläke- ja muut etuudet. Sinänsä erittäin arvostettava asia, mutta joukko työntekijöitä on tässä asiassa syrjäytetty täysin.
Meidät osa-aikaiset on kylmästi leikattu etuuksien ulkopuolelle.

Olen yrittänyt perätä työnantajaltani oikeutta ja tasa-arvoa tässä kysymyksessä lähestyen asiallisesti sekä työnantajaa että työntekijöitä edustavia tahoja. Työsuhteeni on kestänyt kolmisenkymmentä vuotta, joten katson sen olevan jokseenkin pysyvää laatua.
Olen saanut varsin alentuvia ja ympäripyöreitä vastauksia tai sitten asiaani ei ole otettu kantaa ollenkaan. Perusteena osa-aikaisten syrjäyttämiselle olen saanut vastauksen että johonkin raja oli vedettävä ja osa-aikaisilla katsotaan muutenkin olevan tarpeeksi vapaa-aikaa työssä jaksamiseen!
Käsittääkseni tässä asiassa on raja vedetty nimenomaan tiettyihin ikävuosiin.
Ikääntyminen koskettaa kaikkia työntekijöitä työsuhteen luonteesta riippumatta.

Ei ole reilua

Jotta tasapuolisuus työntekijöiden kohdalla toteutuisi, myös osa-aikaisten tulee saada kyseiset etuudet suhteessa työpanokseensa.
Vaihtoehto tasa-arvon toteutumiseen olisi kokoaikaisten työntekijöiden seniorivapaiden palkattomuus. Sietää kysyä, kuinka moni käyttäisi seniorivapaansa, jos eivät saisi niistä korvausta.
Koska vaikutus tulevan eläkkeen määrään on niin merkittävä, veikkaan että useimmat jättäisivät palkattomat vapaansa käyttämättä jaksamisensa kustannuksella.

Työnantaja on viime vuosina kannustanut työntekijöitään osa-aikaeläkkeelle. Nyt kun työhön uupuneimmat on saatu lyhentämään työaikaansa omalla kustannuksellaan, palkitsee työnantaja jäljelle jääneet suurella määrällä palkallisia vapaapäiviä. Samoin työnantajan osa-aikaistamat henkilöt jäävät etuuksien ulkopuolelle.
Ei ole kovin reilua!

Osa-aikaisuus pienentää ansioita ja eläkekertymää merkittävästi. Pidän kohtuullisena, että seniorivapaiden ansioetu, joka on parhaimmillaan vuositasolla kuukauden palkan luokkaa, kompensoidaan palkassa myös osa-aikaisille työntekijöille.

KKO:n päätös rinnakkaisasiassa

YLE uutisoi tänään KKO:n päätöksen vastaavanlaisessa syrjimisasiassa. Osa-aikaeläkeläiset oli leikattu tulospalkkion ulkopuolelle. KKO:n langettava päätös velvoitti yhtiön maksamaan tulospalkkion myös osa-aikaisille tasa-arvoon vedoten.
Yhtiö oli jättänyt osa-aikaeläkeläiset bonusohjelman ulkopuolelle sillä verukkeella, että osa-aikaisuuden vuoksi poissaoloja kertyi yli kolme kuukautta eivätkä henkilöt siten pystyneet vaikuttamaan bonusohjelman mittareihin kuten kokoaikaiset. Korkeimman oikeuden mukaan osa-aikaisten työntekijöiden poissaolot johtuivat työsuhteen luonteesta. Lisäksi oikeus huomautti, että henkilökohtaisia tavoitteita ei ohjelmassa ollut.

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id85653.html

Mielenkiinnolla odotan tämän ennakkopäätöksen vaikutusta edellämainittuun seniorivapaa-asiaan, joka on monin tavoin rinnastettavissa tähän KKO:n käsittelemään syrjintätapaukseen.

Yritysmaailman arvoista ja arvostuksesta

Olipa päivä. Aamun avaus työpaikalla. Sanahelinää suuren kansainvälisen konsernin arvoista, joita meidän jokaisen tulee kumartaa ja kunnioittaa. Päät nyökyttelevät ja hymyilevät toisilleen, hienosti menee ja ansiot nousevat, ollaan me niin hyviä!

Koen ahdistusta ja pahaa oloa tuijottaessani kankaalle heijastettua tekstiä. Olen hoitanut huonosti leiviskäni.
Tässä maailmassa ei hyvällä katsota, jos vaan puurrat tyytyväisenä työtäsi. Pitää pyrkiä, kasvaa ja kehittyä.
Minua, vaatimattomista olemattominta työntekijää yhtiön arvot eivät tunnu koskevan sen paremmin arvostuksen kuin ansion nousunkaan osalta. Ajatteluttaa koskevatko asiakkaitanikaan. Meitähän ei kohta enää ole, - hei siis vähänkö meillä enää väliä! Vielä jaksetaan juuri ja juuri vaappua paikalle asiakkaaksi ja palvelijaksi. Sanotaan päivää, ihmetellään ilmat ja hyvästellään, monen kohdalla miettien joko viimeistä kertaa.

Eiköhän kohta taas joku Ulkomaan Ihme tule esitelmöimään miten asiakkaalle pitää sanoa ovelta päivää ja ottaa hänen tarpeensa huomioon. Näitä on nähty tasaiseen tahtiin sitten Kekkosen päivien, sen jälkeen kun kehitys alkoi kehittyä.
Maksetaan miljoonia tyhjän puhujalle extriimikokousten silpusta, sälästä ja keppihevoskynistä.
Laitetaan vähän lisää rahaa likoon niin saadaan taas organisaation palikat sekaisin ja toimintamallille uusi
nimi. Säästetään kustannuksissa ja pannaan pyramidin pohjalta mummot pellolle. Vastineeksi lisätään yläpäähän rivi johtajia niin taas menee piirun verran paremmin. Tällä yksinkertaisella kaavalla ennen pitkää kaikki ovat johtajia eikä kenenkään tarvitse enää koskaan tehdä tavallisia töitä - paitsi asiakkaiden. Nerokasta!

Kyllä nykyajan yrityskulttuuri on erinomaista, se on asiakaslähtöistä. Älkää kuulkaa meille soitelko, soittakaa palvelunumeroon! Siellä miellyttävä puheääni hoitaa asianne suitsait kuntoon. Asiat hoituvat tehokkaasti kasvottomana kun ei tarvitse välittää mistään inhimillisestä.
Sinun ei tarvitse osata kuin painella oikeita numeroita puhelimestasi - onhan sinulla sentään näppäinpuhelin?
Sitten vaan odottelet kaikessa rauhassa niin aivan hetikohta sinua palvellaan. Jos kyllästyt kuuntelemaan seitsemättätoista kertaa Vivaldin Vuodenaikoja, niin painat vaan puhelimesi punaista nappia, se katkaisee puhelun automaattisesti. Voit sitten yrittää taas huomenna uudelleen.

Rautakaupan malli tuntuu laskeutuneen yritysmaailmaan kautta linjan. Parasta vaan opetella etsimään itse nippelisi, meillä myydään taloja.

Tervetuloa Eevan blogiin

Vihdoinkin pieni yritykseni on siirtynyt nykyaikaan. Ystäväni Hanna on tehnyt hienot kotisivut ja nyt istun täällä ihmettelemässä miten tämä kaikki komeus toimii.

Pukuvuokraamossani vietetään kiireisiä aikoja, kuten melkein aina. Penkkarien jälkeiset sotkut on edelleen siivoamatta, takavarastoon ei edes mahdu ovesta sisään ja kaikki muukin on hieman rempallaan.
Se vaan lisää luovuutta - ainakin haluan uskoa niin.

Tänään taitaa olla talven ainoa talvinen päivä, siinäkin on jo kevään henki vahvasti läsnä. Vesi valuu räystäistä ja talitintti viheltää urbaanisäveltänsä koivussa ikkunan takana. Lunta on juuri ja juuri maan valkoiseksi.
Auringon mukana kesä pukkaa tanakasti ajatuksiin aiheuttaen mielikuvien sekamelskaa kolmen kesäteatteripuvustuksen alkaessa hahmottua. Kirkkoteatterin Viimeinen Pasuuna, Päivölän Olviretki ja Punahilkka ovat tuota pikaa totisinta totta. Ajatukset on saatava kohta järjestykseen ja on tartuttava käytännön työhön.

Tällä haavaa voi vielä haahuilla hiljakseen markkinoinnin kanssa. Kehittelin Olviretken kesämarkkinointiin kassi-idean. Laukkuja askarrellessa iltapäivät sujuvat aputyttö Annan kanssa rattoisasti, eipä tarvitse tarttua siivoushommiin eikä muihinkaan työläämpiin askareisiin. Kassista tuli hauska ja haluttu, ensimmäinen pääsi näytelmän naispääroolin esittäjän Anun olkapäälle, onhan hän itse kassin kyljessä sentään oivasti esillä.