Uutta silliä ja myyntikoulutusta

Tänään eksyin mukaan keskusteluun, jonka aiheeksi osui jossain vaiheessa työ ja koulutus.

Siinä muistui mieleeni oma 60-lukuinen markkinointikoulutukseni ja merkonomin paperit silloisesta Porin Kauppaopistosta. Opiskelun jälkeen siirryin suoraan työelämään kuten silloin oli tavanomaista ja mahdollista.
Työuraa jatkui 45 vuotta, josta pisimpään, 35 vuotta pankissa.
Koko pitkän työrupeaman aikana sain säännöllisesti työnantajieni, suurten konsernien järjestämää myynti- ja markkinointikoulutusta lyhyempien ja pidempien kurssitusten muodossa.

Vuosien varrella markkinointitrendit muuttuivat ja uusille metodeille keksittiin mitä kummallisempia nimityksiä, mutta silti myynnin perusasiat ovat aina pysyneet samana, tunne asiakkaasi, ole ystävällinen ja sano päivää.

Parasta myyntikoulutusta

Uutta silliä tynnyrissä

Parhaan myyntikoulutukseni sain parikymppisenä raisiolaisen elintarvikekonsernin myyntisihteerinä.
 
Vielä 60- 70-lukujen vaihteessa sillilaivastot kävivät kesäisin pyyntireissuilla Norjan rannikolla ja kilpailivat siitä kenen laivat pääsivät ensimmäisenä takaisin kotisatamaan lasteineen. Uusi silli oli suurta herkkua, jota odotettiin viikkotolkulla ja sen saapuminen oli aina suuri tapaus.

Myyntisihteerin tehtäviini kuului myös tuotemyynti ja tilausten soittelu myymälöihin pitkin Pohjanlahden rantareittiä Porista pohjoiseen aina Vaasaan saakka.
Jokseenkin mukavaäänisenä ja sopivan puheliaana neitona tein sillikauppaa nuoruuden innolla huipputehokkaasti. Myin joka puotiin sillitynnyreitä tuplasti sen verran mitä kauppias alunalkaen oli valmis tilaamaan.  Sillä seurauksella että jonkun kuukauden kuluttua myyntiedustajat joutuivat keräilemään pikku puodeista myymättömiä, vanhentuneita sillejä takaisin.

Siitä sain kantapään kautta niin nolon opetuksen, että en ole sitä koskaan unohtanut.

Kannattaa miettiä kenelle myy ja mitä myy, niin pidemmän päälle kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.


Nuoruuden innostuksessa ja tekemisen hurmassa saattaa joskus sattua arviointivirheitä ja harkinta unohtuu.
Jos kyllä vanhanakin.


-eeva

Kevätsiivousta Putskulla

Putsku
Pukuvuokraamoni on sijainnut samassa paikassa vanhassa leppoisassa viime vuosisadan alun puutalossa yli kuusitoista vuotta.
Tavaraa on kertynyt joka nurkkaan kasapäin, niin että siellä enää hädin tuskin mahtuu kulkemaan.
Ihme kyllä, siellä infernaalisessa kaaoksessa ja epäjärjestyksessä on kuitenkin joku logiikka, koska aika näppärästi tiedän suunnan mistä lähteä kaivelemaan etsimääni.

Asiakkaiden mielestä rönsyilevä runsaus on vain ihanaa. Ihan kuin pääsisi penkomaan naapurin vintille, tunnelmoi eräskin onnellinen. Toki on sitten niitäkin, jotka nyrpistelevät sotkulle, pölylle ja kulahtaneille vaatteille.

Kevätsiivous

Joitakin päiviä sitten sain inspiraation ruveta tyhjentelemään täyteen tungettuja tankoja ja
umpeen ahdettuja hyllyjä turhasta roinasta. Jätesäkit täyttyvät vauhdilla ja teen jatkuvasti hauskoja löytöjä kun vaaterivit väljenevät ja esiin putkahtaa ikivanhoja unohtuneita asuja, jotka ovat aikojen saatossa linttaantuneet tiukasti jonnekin rekkien uumeniin.

Siivoaminen ja poisheittäminen on vaan niin hidasta ja tuskallista, kun mukamas jokaista vaatetta tarvitaan ja kaikkiin liittyy oma tarinansa, jota pitää edes hetki hehkuttaa ennenkuin tekee päätöksen ottamisesta tai jättämisestä. Totta kyllä, olenkin joutunut tämän siivousinnon aikana kaivelemaan jätesäkeistä useampaan otteeseen esiin vaatteita, joille olin jo antanut tappotuomion.

Ensin roinat säkkeihin ja sitten säkit jakeluun uusiin osoitteisiin, osa suoraan kaatopaikalle.
Naapurikaupan parkkihallissa on onneksi UFFin keräyslaatikko, joten sinne on helppo kiikuttaa ne vaatteet, joille ei löydy muuta osoitetta.

Omakuva yhtenä ruusuisena päivänä

Haaveilua

Unelmana olisi saada tangot niin tyhjiksi, että voisi asetella asut kauniisti esiin omiin kategorioihinsa. Vintagevaatteille omat tankonsa, tuonne keskiaikaa ja tänne vaikka burleskia. Karvahaalarit kesäsäilöön ja hatut somasti hattukoukkuihin.
Kukkakimppu kauniisti hyllylle mallikirjojen viereen ja somisteeksi vielä joku kaunis kenkä tai otsapanta ja sitten vielä suihkaus hyvää tuoksua ja hiljaista musiikkia tunnelman luojaksi.
Olisi ihanaa mahduttaa johonkin pikku pöytä ja tuoli asiakkaita varten ja siihen vaikka kuvasto liikkeen vaatteista.
Sellaista oli muuten Putskun alkuvuosina kun tavaraa oli vähän ja niiden sekaan mahtui asettelemaan ylimääräisiäkin somisteita rekvisiitaksi.

Sellaiseen haluttaisi pyrkiä, mutta tavarapaljous pakottaa mättömeininkiin, josta on sievä asettelu kaukana. Hyvä kun saisi edes kertaalleen taas pideltyä kaikki vaatteet läpi ja laitettua ne edes jonkunlaiseen ojennukseen.

Kunpa jonain päivänä saisi lattian tyhjäksi ja luututtua. Sitten matto lattialle, kahvipannu porisemaan ja Putskulle uusi alku.

-eeva